Elämä on kaikkeni.
Väliin se kauhistaa,
kun murhe sairaudet vain runtelevat mua
Tuskan huuto kaikuu se vain.
Vaan matkaa jatkan uskoen huomiseen.
Uusi aamu kirkkaamman auringon taivaalle nostaa.
Murheen,sairauden,tuskan huudon pois soutaa.
Uusi aamu kirkkaamman auringon taivaalle nostaa.
Murheen,sairauden,tuskan huudon pois soutaa.
Elämä on kuin meri.
Väliin se kauhistaa,
kun vaahtopäiset aallot rantakiviin lyö.
Myrskyn pauhu korvissa soi.
Nuo kauhun hetket syöpyvät ihmiseen
Elämä on hetkeni.
Monin se oudostaa,
kun myrskyaallot purren rantakiviin vie.
Menneet on ne haaveesi taas.
Sen lasken iltan uskoen huomiseen.
Uusi aamu kirkkaamman auringon taivaalle nostaa.
Murheen,sairauden,tuskan kyynel ei kelpaa.
Juomaan näihin maljoihin en sortua voi.
Tuopin toisiin hetkiin vain sen nostaa voin.
Aaamun uuteen uskoon vain ain maljan juon.
Uusi aamu kirkkaamman auringon taivaalle nostaa.
Murheen,sairauden,tuskan huudon pois soutaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)