Kolotusta kerraksensa
pakotusta paikallista
lonkkaluiden reunamilla
nikamissa ristiselän.
Anna ei unta nukkuvalle
väsyneelle, vaivaiselle.
Lepoa lämpöä loikojalle
vaivojensa kantajalle.
Vieppä Luoja vaivaseni
sienen surkean suvuksi,
taulakäävän kärsinnäksi,
kuusen kuolleen oksaseksi,
kannon kapean kainalohon,
vesien juoksevain vihoiksi,
kovan kallion koloiksi,
murusiksi mustan mullan.
Anna vaivan vaikerrella
kiven kuollehen kädessä,
rupasienen siemenessä,
risu raiskan raiviolla,
tupasissa toukkasien,
veen vaahon valkiassa,
savimullan kokkareessa.
Anna mennä muille maille
vaaran suuren vaaliaksi
vaivaiskoivun vartiaaksi.
Niihin vaivat laittaisitkin
kolotuksen kauhiamman,
pakotuksen painavimman,
vaimon vaivasen osalta.
Eipä jaksaisi joutavia
pakotuksia pahoja
yö kausia kuullostella
vaivojansa vaikerrella,
pillereitä pyöritellä,
voitehia vieritellä,
pitkin ahterin periä,
selän särkevän takua.
Anna Luoja luodullesi
unen lahja lapsellesi
posta pahaiset vaivat.
Silittele suotuisasti,
taputtele taitavasti,
että saisin nukkuella
unten mailla makoella,
vielä öitä muutamia
mitkä tällää taivaltaisi
alla tähti taivahaisen
aurinkoisen armahaisen,
maani kauniin kunnahilla
rannalla meren ramean.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)