Olimme niin erilaiset
kuin luonteittemme vastakohdat
Ja kuitenkin niin samanlaiset
Nauroimme samoille asioille
itkimme yhdessä
Haaveillammekin oli sama kohde
kuin olisimme tunteneet toisemme iäti
Olimme kumpikin sidottuja
kunnes sinä teit vaikean päätöksen
Katkaisit kahleesi
Olit yksin ja turvaton
Vain minun olkapääni tukenasi
kun sinulla oli vaikeaa
Jaksoit kohdata vastoinkäymiset
Olit vapaa kuin muuttolintu
vapaa nauttimaan elämästä ilman rajoituksia
Minun rohkeuteni ei riittänyt repimään siteitä
niitä jo vuosikymmenten haalistamia
Olimme taas erilaisia
oikealla tavalla
Ehkä näin oli määrätty
Ehkä yhteiset hetkemme olivatkin vain unta
kaunista unta
josta ei koskaan soisi heräävän!
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)